Terveisiä Roomasta: Historiallisia kahvittelu- ja ruokapaikkoja
Antico Caffé Greco |
Harvoinpa voi kehua nauttineensa lounasta samassa paikassa kuin Goethe tai
Wagner, Eino Leinosta ja muista
suomalaisista kulttuuripersoonista puhumattakaan. Roomassa tällainen on mahdollista, sillä siellä on säilynyt muutama merkittävä jo yli sata vuotta sitten perustettu ruokapaikka.
Leinon suosikkikuppilaan, Caffé Grecoon oli helppo kävellä Espanjalaisten portaitten kautta kun oli ensin ihasteltu Monte Pincion näkymiä. |
Caffé Greco on paljon
enemmän kuin mikä tahansa
kahvittelupaikka. Se on Rooman vanhin kahvila, toiminut paikallaan jo vuodesta
1750. Se oli jo parisataa vuotta sitten ympäri maailmaa Roomaan tulleiden
taiteilijoiden tukikohta, johon jotkut jopa saivat postinsa.
Oven pielessä
olevan kyltin mukaan se erityisen merkityksellisenä paikkana nauttii
jonkinlaisesta opetusministeriön suojelusta.
Jo ennen kuin tullaan kadulla kahvilan kohdalle, sen sijainnin voi
tunnistaa seinässä roikkuvasta kyltistä jossa komeilee luku 250, epäilemättä
laitettu sinne paikan 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Kahvila ylpeilee
sillä, että siellä ovat hörppineet kahvia ellei sitten väkevämpääkin muun
muassa Stendhal,
Goethe, Thorvaldsen, Byron,
Keats, Ibsen, H.C. Andersen, Morrissey, Wagner , Berlioz, Mendelssohn, Liszt, Bizet …
Reilut 100 vuotta
sitten suomalainen Ester Hällström havannoi: ”Kanta-asiakkaat etsiytyvät omille
nahkasohvilleen, ottavat esiin sanomalehden tai shakkipelin tai kättelevät
tuttujaan. He ovat täällä kotonaan.
Kotinuttu, kotiminä ja mukavuudentunne. Mutta myös satunnaiset kävijät
tuntevat helposti olonsa kotoiseksi. Koko tunnelmassa on jotakin, joka saa heti
kaikki tuntemaan hyvää oloa.
Italialaiset ovat aina omia itsejään. Heillä on hyvä ja luonnollinen itsetunto
eivätkä he arvioi toisiaan tiettyjen normien kautta. Ihminen on mitä on.
Pidämme sohvankulmauksestamme pienen marmoripöydän takana ja
kahvista ja viinistä ja ennen kaikkea tunnelmasta….
Caffé Greco on nimittäin
aivan toista kuin muut cafét ja trattoriat. Ei ole montaa eurooppalaista suurmiestä, jolla ei olisi
ollut jonkinlaista suhdetta Caffé Grecoon.” Italieniska dagar. 1912
Netistä löytyy myös Hector
Berliozin kommentteja kahvilasta vuodelta 1833, joita hän lähetti kotiväelleen. Ne ovat kaukana Hällströmin hehkutuksesta. Berliozille
kelpasivat vain Pariisin kuppilat: ”Se (Caffe
Greco) on todellakin inhottavin taverna mitä löytyy: likainen, pimeä ja kostea, mikään ei oikeuta sitä
suosikkiasemaa jonka kaikkien Roomassa
asuvien kansojen taiteilijat ovat sille antaneet. Mutta sen läheisyys Piazza di Spagnan ja vastapäisen Lepri-ravintolan kanssa houkuttelee huomattavan määrän asiakkaita.
Siellä tapetaan aikaa polttaen kuvottavia sikaareita ja juoden kahvia, joka
ei ole sen parempaa, niitä ei tarjoilla marmoripöydiltä kuten kaikkialla
muualla vaan pieniltä puupöydiltä, jotka ovat hatun kannen kokoisia, mustia ja
tahmeita kuten tämän ihastuttavan paikan seinät. Kuitenkin Cafe Grecossa käy
niin paljon ulkomaalaisia taiteilijoita, että enemmistö käyttää sitä
postiosoitteenaan, ja vastatulleilla ei ole parempaa tapaa tavata maanmiehiään
kuin menemällä sinne."
Kahvilan vetovoima ei ole vähentynyt kahdessa ja puolessa
vuosisadassa. Nyt se tuskin toimittaa kenellekään postitoimiston virkaa ja varmasti
siistit sisätilat kelpaisivat Berliozillekin. Kun istuimme kahvilan punaisella
samettisohvalla pienen marmoripöydän ääressä, kenelläkään asiakkaalla ei
näyttänyt olevan Hällströmin mainitsemaa
kotinuttua eikä shakkia pelattu. Yhtään
suurmiestäkään ei tullut bongattua, vaikka epäilemättä merkkihenkilöiden virta kahvilaan
ei ole nykypäivinäkään ehtynyt. Kaikki
asiakkaat vaikuttivat turisteilta. Yksi jos toinenkin räpsi kuvia.
Paikan kestävän
suosion takaa sijainti Espanjalaisten
portaiden naapurissa (osoitteessa Via Condotti 86), ystävällinen
palvelu, kohtuulliset hinnat ja viihtyisä interiööri. Ilmeisesti kahvilaa on
hiljattain remontoitu. Seinätkin ovat nyt siistit ja niillä roikkuu runsaasti vanhoja tauluja, jotka ovat sen näköisiä, että
ovat ehkä olleet paikoillaan paikan perustamisesta alkaen. Kalustuskin tukee
paikan pitkiä perinteitä.
Frakkipukuiset
tai mustaan pukuun sonnustautuneet
tarjoilijat liikuskelivat
silmäänpistävän suoraselkäisinä. Joko heidän työhön perehdyttämiseensä
on sisältynyt oppitunti hyvän ryhdin
merkityksestä tai sitten rekrytointivaiheessa on valittu vain kaikkein suoraselkäisimmät ehdokkaat. Plussaa kahvila saa vielä siitäkin, että tarjoilijat, jotka varmasti
osaavat englantia, kuitenkin puhuvat asiakkaalle ensiksi italiaa, mikä mielestäni korostaa
paikan perinteitä tihkuvaa luonnetta.
Nauttimamme salaattiannokset
olivat maittavia ja näin merkittävän kuppilan tuotteiksi suomalaisen
mielestä kohtuuhintaisia (14€/kpl). Jälkiruuaksi olisi ollut tarjolla toinen
toistaan viettelevämmän näköisiä leivonnaisia ja kakkuja. Niitä maistetaan
seuraavalla kerralla.
Ketkähän kuuluisuudet ovat tätäkin Caffe Grecon kupruista ja kulunutta listaa ehtineet lukea? |
Liisi Karttusen (historioitsija ja lähetystösihteeri
Roomassa 1907-44) päiväkirjasta
paljastuu, että sadan vuoden takaiset suomalaiset
Rooman-kävijät viettivät iltojaan mielellään toistensa seurassa ja toistensa
luonakin. ”Silloisen siirtolamme
mieli-viinipaikkoja olivat Al Vero
Frascati, lähellä Piazza Colonnaa, jonne kuskit ja muut hauskat ihmiset tulivat
myös viiniä juomaan, Santi Apostoli-torilla oleva Est, Est, Est-viinitupa ja lähellä Pantheonia oleva Palombella –paikka tai kokoonnuimme
kahviloissa sellaisissa kuin Aragno, Caffé Greco, ja sitten oli meillä vielä omat ristimämme kahvilat, kuten
’Caffé Ellinor’ ison postin lähellä tai ’Caffé Leino’ Tiberin rannalla. ”
Toinen vilkaisemamme Leinon ja kumppaneiden suosikkipaikka,
joka edelleen toimii vanhalla paikallaan ja nimellään, olikin edellä mainittu PizzeriaFratelli Ricci Est! Est!! Est!!!, alkuperäiseltä nimeltään Bottiglieria
Est! Est!! Est!!!
Erikoiselle nimelle löytyy Wikipedista taustatietoa. Tarinan mukaan nimi kuuluu italialaiselle viinialueelle Montefiasconessa,
Viterbon provinssissa. Nimi on peräisin 1100-luvulta, jolloin saksalainen
piispa matkusti Vatikaaniin paavia tapaamaan.
Hän lähetti avustajansa edellään selvittämään eri kylistä, missä saa
kunnon viiniä. Sellaisen paikan oveen piti kirjoittaa latinankielinen sana ‘est’ .
Montefiascionessa oli niin hyvää viiniä, että piispa kirjoitti Est! Est!!
Est!!! . Tarinasta on
erilaisia variaatioita eikä sen todenperäisyyttä pidetä varmana.
Se oli lähes tuhat
vuotta sitten. Nyt Wikipedia kertoo viiniarvostelijasta, jonka mukaan kyseinen litku on viiniä, jolla on maailman erikoisin nimi ja
tylsin maku.
Alunperin Est! Est!!
Est!!! oli siis viinitupa. Se
kuitenkin mainostaa nettisivuillaan olevansa Rooman vanhin pizzeria, perustettu
1888. Se on edelleen saman Riccin perheen omistuksessa. 1900-luvun alussa kun sinne saatiin sähköt,
siellä alettiin valmistaa pizza napoletanaa, josta tulikin suuri menestys. Ilmeisesti sähköuuni oli tuolloin kova
juttu. Nythän on jo vuosikymmenet pidetty
parhaana nimenomaan puu-uunissa paistettua pizzaa.
Tiedossa ei ole, onko Est!
Est!! Est!!! iä remontoitu vuoden 1920 jälkeen, jolloin nettisivujen mukaan sisustus uusittiin. – Mahtaa olla mahtava
sisustus kun vielä miltei sadan vuoden jälkeen sen uudistus kannattaa mainita, ellei
sitten maininta liity siihen, että rempan jälkeisissä avajaisissa nähtiin Italian lahja tieteelle,
langattoman lennättimen eli radion keksijä ja fysiikan Nobel-palkinnon saanut
markiisi Guglielmo Marconi .
Wikipediassa on Marconista muutakin mielenkiintoista tietoa: koulukiusattu, ei pärjännyt teknillisessä koulussa, ei merisotakoulun pääsykokeissa
eikä hänellä ollut asiaa
myöskään yliopistoon. Äitimuori
kuitenkin tuki ja rahoitti poikansa harrastuksia salaa isältä. Näin markiisi
pääsi kehittelemään keksintöään ja sai vihdoin arvostustakin.
Vaikka Est!
Est!! Est!!! on lyhyen päättyvän kadun päässä, vähän
syrjässä, sen suosio on ollut pysyvää. Paikka
avataan vasta illalla, joten käydessämme iltapäivän lopulla sen ovella, se oli
suljettu. Ovella olevasta ruokalistasta saattoi kuitenkin lukea, että tämäkään
paikka ei ollut hinnoitellut itseään pilviin, vaikka historian siivet siellä
havisevatkin. Tripadvisorissa paikkaa suositellaan ja
pidetään kohtuuhintaisena, joskin joku moittii palveluhalukkuutta huonoksi. Yleinen arvio on neljä pistettä viidestä eli
hyvä.
Est! Est!! Est!!!
löytyy osoitteesta Via Genova 32. Avoinna
klo 19:00 - 23:59
Pelkäksi aikeeksi jäi tällä kertaa käynti Il Passetto –ravintolassa, joka oli myös yksi suomalaisten suosikkipaikoista sata vuotta sitten. Piazza Navonan tuntumassa edelleen toimivan
historiallisen ravintolan tarina alkaa
vuonna 1860. Paikassa lienee erityistä
tenhovoimaa, sillä lista siellä vierailleista julkkiksista on pitkä eikä siitä
puutu kuninkaallisia eikä Hollywoodin glamouria: kuningatar Elisabeth, Charlie Chaplin, Arthur Rubinstein, ruhtinas Rainier, Grace Kelly, Vittorio de Sica, Gina Lollobrigida, Salvador
Dali, Ava Gardner, Gary Cooper, Clark Gable, Liz Taylor, Harrison Ford, Sylvester Stallone, Leonardo di
Caprio, etc.
Nettisivuillaan Il Passetto joka on hiljattain vaihtanut
omistajaa, vakuuttaa osanneensa
säilyttää todellisen laaturavintolan rikkauden ja samalla luoneensa elegantin
ja tyylikkään tunnelman. On korkeita
tiloja ja kristallikruunuja. On osattu yhdistää esteettinen nautinto ja makunautinto. Perustavaa laatua
oleva merkitys on myös tavalla jolla ravintolassa kohdellaan lukuisia
asiakkaita: ravintola lupaa tarjota kohteliasta
palvelua, läsnäoloa sekä hymyä. Mutta
miten lie tämä helmi hinnoitellut herkkunsa? Voiko kuninkaallisten suosima paikka olla halvimmasta päästä? Pienen
nettisurffailun tuloksena löytyi paikan ruokalista. Hinnat vaikuttavat olevan samaa tasoa kuin siisteissä ravintoloissa yleensä. Not bad kuninkaallisten kantapaikasta, jossa istutaan
kristallikruunujen loisteessa.
Tripadvisorissa ravintola kerää kehuja neljän pisteen verran. Ruokalistan monipuolisuus saa kiitoksia, paljon löytyy
meren antimia, ja kasvissyöjätkin kuulemma lähtevät tyytyväisinä. Erityisesti
suositellaan kokeilemaan paikan risottoja. Palvelun luvataan pelaavan hienosti. La fourchette-sivustolla tälle
ristorantelle ei kuitekaan heru kuin 7,7/10 pistettä. Sivulta löytyy myös
paikan ruokalista jossa on hinnat
toisin kuin ravintolan omien sivujen ruokalistassa. Osoite Borgo Pio, 62 .
Kaikkia suomalaisten sadan vuoden takaisia suosikkipaikkoja ei tietenkään enää ole olemassa. Yksi niistä toimi vielä pari vuotta sitten, Caffé Aragno, tosin Alemagna -nimisenä. Se oli perustettu 1886, mutta sekä omistajat
että nimi ovat vaihtuneet muutaman kerran. Tämäkin kuppila oli todellinen
kulttuurikahvila, joka oli vetänyt
puoleensa merkkihenkilöitä niin politiikan kuin taiteiden alalta. Mutta sen
omistanut ravintolaketju luopui siitä pari vuotta sitten. Ehkäpä varmasti monen tämän kaltaisen kulturellin
paikan kokema kova kohtalo selittääkin, että Caffé Greco on jollain tavalla
opetusministeriön suojeluksessa.
Väsynein jaloin oli kuitenkin parasta palata levähtämään omaan majapaikkaan, Roman Terrace
-’hotelliin’, ja poimia matkan varrelta läheisestä pizzapuodista palat tuoretta
pizzaa muutamalla eurolla. Tämä
palapizza voitti mennen tullen kokeilemiemme turistirysien pizzerioitten
tekeleet.
Niinpä silloin kun Roomassa pizzattaa,
pizzapuotien tarjonta on varteenotettava eikä välttämättä huonoin vaihtoehto.
Leinon ja kavereiden suosimia ravintoloita ja kahviloita, jotka edelleen toimivat, saattaa olla enemmänkin. Niiden etsiminen ja löytäminen jäi ensi kertaan.
Täältä löytyy myös tietoa Rooman ruokapaikoista http://kukkulalta.com/aito-ravintola-ilman-turisteja-roomassa/
VastaaPoista